Laulaako Antti Tuisku työpahoinvoinnista?

Kuuntelin eilen Antti Tuiskun uutta kappaletta Kipee ja hätkähdin, kun sanoista pystyi kuulemaan tämän päivän sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ajatuksia, vaikka kappale tuskin tosiasiassa meistä kertoo. Emme toki ole yksin näiden ajatusten kanssa, vaan kappale todennäköisesti resonoi monien muidenkin alojen työntekijöiden kanssa, jotka samalla tavoin kokevat riittämättömyyttä, työvoimapulaa, kiirettä, säästöpaineita, väkivallan uhkaa ja työnhallinnan vähyyttä.

Työelämän vaatimuksista ja työssä jaksamisesta puhutaan monissa yhteyksissä ja monella suulla, mutta edelleen työhyvinvoinnin aidon edistämisen eteen tehdään ihan liian vähän. On hälyttävää, että ne työntekijät, joiden perustehtävänä on luoda hyvinvointia ja terveyttä, huolehtia sairaista ja vajaakuntoisista ja joiden olisi kyettävä auttamaan ja ohjaamaan ihmisiä monen kokoisten haasteiden kanssa, voivatkin itse huonosti ja ovat uupumisen partaalla. Työpaikoilla pyöröovet käyvät, ihmisiä lähtee pois alalta toisiin tehtäviin tai toisiin työpaikkoihin.  Perehdytyksestä, josta iso osa kaatuu esimiesten lisäksi myös työntekijöiden hoidettavaksi, tulee osa arkea. Jatkuva uusien työntekijöiden perehdytys koetaan myös kuormittavaksi varsinkin, kun ei ole mitään taetta siitä, että juuri perehdytetty työntekijä viipyisi työssään pitempään. 

Työpaikoilla seurataan sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläköitymistä, mutta tehdäänkö riittävästi toimenpiteitä saatujen tietojen pohjalta? Työhyvinvointikyselytkään eivät välttämättä johda merkittäviin muutoksiin. Tullaanko käytännössä katsoen jo jälkijunassa, kun todetaan poissaolojen lisääntyneen ja työhyinvoinnin heikentyneen viimeisen puolen vuoden aikana. Olisiko ehkä ollut järkevämpää toimia etukäteen kehittämällä työoloja ja työssäjaksamista?

Työhyvinvointi koostuu äärettömän monista tekijöistä. Työolot, työnorganisointi ja työn luonne itsessään ovat etulinjassa mietittäessä työssä jaksamista ja työimun saavuttamista. Isossa osassa ovat myös työntekijän oma fyysinen ja psyykkinen terveys, persoonallisuus, elämäntilanne ja työpaikan sosiaaliset suhteet. Erinomaisia työhyvinvoinnin rakennuspalikoita ovat myös työaika, työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuudet, esimiestyö, työpaikan yhteisöllisyys,  vaikutusmahdollisuudet omaan työhön tai työvuorosuunnitteluun ja työpaikan me-henki.

Onko muuta tehtävissä? Työnohjaus, coaching-tyyppinen johtaminen, osaamisen tukeminen, tiedonkulun parantaminen, varhainen välittäminen ja -puuttuminen, ikäjohtamisen kehittäminen koskemaan sekä  ikääntyneitä ja nuoria työntekijöitä,  työhön paluun tukeminen, työn tuunaamisen mahdollisuudet... Lista on loputon ja keinoja olisi kyllä käytettävänä, paremmin ja tehokkaammin, jotta työssäjaksamista tosiasiallisesti parannettaisiin ja saataisiin uusia työntekijöitä alalle ja myös pysymään siellä. Työntekijöistä, sijaisista ja vakinaisista, on jo huutava pula täällä pohjoisessakin.

Joten, Antti Tuisku laulaa Kipee-kappaleessaan työssä uupumisesta ja voimien loppumisesta. Onneksi meillä on kutenkin keinoja uupumisen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen. Keinoja olisi vain rivakammin ja rohkeammin käytettävä yhdessä työntekijöiden, esimiesten, ylemmän johdon, työterveyshuollon ja työsuojelun sekä ammattiliittojen kanssa. Työhyvinvointi on meidän kaikkien yhteinen asia, jossa jokaisen pitäisi olla voittaja.