Vihapuhetta, vastakkain asettelua vai sittenkin jotain muuta

Aggressiivinen vuoropuhelu ja asiattomuuksiin menevä keskustelu, eritoten somessa ja lehtien palstoilla, on mennyt viime vuosina täysin yli äyräiden. Riitely ja loanheitto kuntienkin päätöksenteossa on aiheuttanut päätöksenteon ja asioiden eteenpäin viennin halvaantumista ja käsittämättömiä kustannuksia kuntalaisille. Myös Lapin kunnissa.

Maalittaminen, uhkailu yms. pahimmillaan estää hyvien kuntavaaliehdokkaiden lähtemistä mukaan kuntapäättämiseen ja varmasti panee monen virkoja hakevan miettimään millaiseen kuntapäättämisen kulttuuriin haluaa lähteä mukaan.
Suvaitsevaisuus on pyrkimystä "me vastaan muut" -ajattelusta "me yhdessä" -ajatteluun. Tasa-arvoa tarpeettomien hierarkioiden tilalle, hyväksymistä ennakkoluulojen tilalle ja omien asenteiden tunnistamista, kuuntelua, kuulemista ja tutustumista.

Annammeko omien epäluulojen johtaa tietynlaiseen käyttäytymiseen tai tekoihin? Onko niin, että näemme asioissa ja ihmisissä vain ne yksityiskohdat, jotka tukevat omia mielipiteitämme ja ennakkoluulojamme? 

Suvaitsevaisuus on yhteistä ymmärrystä siitä, että kaikki eivät ole samaa mieltä kanssamme sekä siitä, että muiden erilaisia mielipiteitä tulee sietää, vaikkemme niitä hyväksyisi, saati kannattaisi. Ihmisinä olemme kuitenkin kovin kaksinaismoralisteja. On liikuttavan helppoa nähdä suvaitsemattomuutta muissa ihmisissä , mutta olla samalla herttaisen tietämätön omista epäloogisuuksista.

On kuitenkin tilanteita, jossa terve kriittisyys on enemmän kuin paikallaan. Silloin asioita on oltava valmis aktiivisesti ja rakentavasti muuttamaan ja parantamaan. Liian suvaitsevaisuuden viitan alla annetaan joillekin mahdollisuus toimia vaikka kuinka epäkorrektisti ja loukkaavasti tahansa.

Sananvapaus ei voi olla ääretön siinä mielessä, että sen suomin oikeuksin voisi suoltaa mitä tahansa somessa ja muussa mediassa. Kriittistä asennetta tulee kohdistaa myös ääriryhmittymien toimintaan, valeuutisointiin, hajottavaan populismiin, lasten oikeuksien polkemiseen, luonnon ja eläintensuojelemisen välinpitämättömyyteen ja tasa-arvon rapauttajiin. Myös aluepoliittinen toiminta, jossa erikokoisia ja -tasoisia kuntia pitäisi kehittää taloudellisesti ja sosiaalisesti yhtäläisesti on asia , jossa mitä tahansa ei voi sallia. Elämisen, asumisen ja työnteon pitäisi olla mahdollista riippumatta missä päin Suomea asuukaan.

Joskus, seuratessani somea, ajattelen mitä ihmiset toinen toisilleen siellä kirjoittavat, mihin sävyyn, tarkoituksellisestikin loukaten, että sanoisivatko he niitä samoja asioita kasvotuksin? Nyt kun kuntavaalienkin aikaan kirjoittelu ja kommentointi mediaan kiihtyy, voisivat äänestäjät kysyä
millaisia päättäjiä itse haluaa oman kunnan valtuustoon ja lautakuntiin. Rähisijöitä, kiusaajia, valeuutisoijia, yhteistyörajoitteisia jopa -kyvyttömiä päättäjiä? Vai jotain muuta. Valinta on äänestäjillä.